maanantai 17. helmikuuta 2014

Ma elan praegu Viljandis.

Eli "Tällä hetkellä asun Viljandissa."

Juu, elikkäs täällä ollaan jo toista viikkoa. Saavuin tänne 8. päivä lauantaina. Matka Helsingistä tänne ylipakatun rinkan ja painavan matkalaukun kanssa onnistui yllättävän hyvin, kun otin kärvistelyyn asenteen, että niitä tarvitsee raahata perässä ainoastaan lyhyitä matkoja. Bussin kanssa kävi perinteiset, eli koska en ostanut lippua ajoissa, jouduin odottamaan seuraavaa.

Matka Tallinnasta tänne meni hyvin, tosin alkumatkasta joku ryökäle istui paikallani, enkä kehdannut kielitaidottomana alkaa häätämään ryökälettä, vaan istuin rikkinäisellä viereisellä penkillä ja torkuin, kunnes ryökäle jäi pois bussista. Maisemat eivät taaskaan päätä huimanneet, mutta jaksan edelleen yllättyä siitä, miten kauniita puutaloja täällä on.

Perillä minua odotti asuntolan johtaja, jonka mies ystävällisesti raahasi matkalaukkuni toiseen kerrokseen, koska itse en olisi jaksanu, eikä olisi asuntolan johtajakaan. Sain talon avaimet ja kulkulätkän, sekä petivaatteet, minkä jälkeen minut jätettiin naapureiden huomaan.

Tuutorointi on ollut todella huonosti hoidettua, tai sitten tuutoriani ei vaan kiinnosta. Siksi olinkin todella kiitollinen, kun naapurin näyttelijäopiskelijapojat näyttivät minulle heti lauantai-iltana pari ruokakauppaa ja yliopiston päärakennuksen.

Sunnuntaina hankin vähän keittiötarvikkeita. Noin 30€:lla sain aika kattavan astiaston + pienen kasarin ja paistinpannun, pari pakasterasiaa ja muita välttämättömyyksiä.

Maanantaina tulikin sitten aikamoinen pommi niskaan, kun menin yliopistolle hoitamaan asioita. Tuntui, ettei saapumiseen oltu valmistauduttu mitenkään. Minua lähinnä pyöriteltiin ihmiseltä ihmiselle, eikä kukaan oikein tuntunut tietävän mistään mitään. Lopulta minulle ilmoitettiin, että ehkä 6op valitsemistani 30:stä voi toteutua, mutta jos tulen huomenna (eli tiistaina 11.2.) takaisin, niin katsotaan mitä löytyy.

Voin ihan avoimesti myöntää, että kotimatkalla takaisin asuntolaan vähän itketti, koska vitutus oli päätähuimaava.

Tiistaina asiat onneksi järjestyivät ja keskiviikkona pääsin jo tunnillekin. Keskiviikkona tapasin myös Avartti-opintoja hoitavan opettajan, joka vaikutti oikein mukavalta. Tänään (eli siis 17.2.) sain sähköpostia liittyen mahdolliseen harjoitteluun. Edistystä tapahtuu, mutta todella hitaasti.Oppimispäiväkirjoja en pääse pakoon täälläkään. Hitto.

Runsaan vapaa-aikani olen käyttänyt lähinnä lukemiseen, television katseluun ja syömiseen, sekä kaupungilla pyörimiseen. Kävin tiistaina paikallisessa kirjastossa ja kartoitin kaupungin kirpputoritarjontaa. Lisäksi olen solminut kontakteja paikallisiin vegaaneihin ja anarkisteihin, että edes joku tolkku pysyisi omissa touhuissa.

Asuntola on todella kiva ja siisti. Keittiö (joita on joka kerroksessa omansa) on tilava ja siellä on MIKRO (tämä on iso juttu, koska Tartun Raatuse 22:ssa ei ollut mikroa ja kaipasin sitä kovin) ja UUNI (toinen kaivattu asia). Jääkaappitilaa on rajatusti ja pakastin vaikuttaa olevan koko ajan täynnä, mutta toisaalta yritän olla hamstraamatta ruoka-aineita nurkkiini.

Hedelmät ovat todella halpoja, samoin toisaalta myös herkut. Viime viikolla söin ihan liikaa sipsejä, mutta onneksi niitä ei saa täällä 200g isommissa pusseissa, eli överit on helppo estää.

Asuntolaelämä on muuten mukavaa, mutta huonekaverini kuorsaa kuin moottorisaha. Ostin tosin korvatulpat. Naapurit moikkailee jatkuvasti, mutta koska en oikein tunne ketään, niin ei tule pahemmin juteltua kenenkään kanssa.

Kielitaito kehittyy hiljalleen. Opin melkein joka päivä uusia sanoja ja lauseita. Erityisesti tätä edistää paikallinen vegaanikontaktini, jonka kanssa yritän keskustella Facebookissa ja tekstiviesteillä ainoastaan viroksi. Puhuttaessa on pakko ottaa englanti avuksi, sillä en aina osaa selittää mitä tarkoitan. Ehkä ensi kuussa puhun jo paremmin.

Tällä viikolla olisi tarkoitus käydä hoitamassa rekisteröitymisasiat, pyykätä, opiskella ja käydä Tallinnassa juhlistamassa 8-vuotiasta Punamust.org:ia. Jee!

Nägemist!

torstai 6. helmikuuta 2014

Taas sitä mennään!

Tässä on nyt pari päivää pakkailtu, säädetty ja huhkittu hommia vaihdon eteen. Huomenna lähden Helsinkiin, missä on tarkoitus söpöillä Rakkaustoverin kanssa ja tehdä muistoja. Lauantaiaamuna sitten hyppään lautalle, joka vie minut Tallinnaan ja Tallinnasta jatkan bussilla Viljandiin.

Ostin tosiaan viime reissultani Tartosta uuden hienon matkalaukun. Se odottaa tuolla nyt viimeisiä tavaroita. Olen aivan varma, että joukossa on muutamia "turhakkeita", mutta olkoot.

Olen joutunut aika paljon miettimään, että mitä kaikkea sitä oikeasti tarvitseekaan puolen vuoden aikana. Toki paljon on myös sellaista mitä saa sieltä Viljandista. Esimerkiksi tennareita en lähde täältä raahaamaan. Myöskään tyyny(j)ä tai täkkiä en lähde tuomaan täältä, vaan ostan ne sieltä. Lakanat tosin otin kotoa, koska en tykkää ostella liikaa asioita, joita on jo valmiiksi hyvin.

En myöskään koe, että olisin menossa Viljandiin shoppailemaan, joten vaatetta tulee mukaan aika paljon. Tosin kaverini kehui, että Viljandissa on tosi hyviä kirpputoreja. Pitää olla varovainen, ettei kirppiskärpänen pääse puremaan.

Tänään heitin survivalistivaihteen silmään kaupungilla. Ostin jeesusteippiä, narua, taskulampun ja paristoja, punkkisetin ja muuta pientä. En ole aivan varma ostosten perusteella, olenko menossa opiskelemaan herttaiseen pikkukaupunkiin, vai selviytymään karuun luontoon.

Jotta saatte vähän kuvaa siitä, mitä kaikkea olen ottamassa mukaan, niin tässäpä vähän listaa:
  • Madventures uusi kansainvälisen seikkailijan opas
  • makuupussi
  • munniharppu
  • juoksulenkkarit & verkkarit
  • haaremihousut
  • ihan liian monta toppia ja t-paitaa
  • BW parka (on muuten paras kevät/syys-takki ikinä! Suosittelen!) 
  • omat syömäpuikot
  • Vegaanin keittokirja
 Ja nämä kaikki ja vielä paljon paljon muuta minä raahaan uudessa matkalaukussa ja Berghausin Vulcan-rinkassa ja todennäköisesti koen aina hetkittäin voimakasta uskonpuutetta, mutta menkööt. En aio kovin montaa kertaa matkata tuossa lastissa.

Mutta nyt vielä viimeisten pakkailujen ja muun laatuajan kimppuun. Joudun elämään seuraavat 5kk asunnossa, jossa ei todennäköisesti ole uunia, eli uunissa valmistettuja herkkuruokia luvassa!

Seuraava päivitys tuleekin sitten jo Viljandista.