maanantai 17. helmikuuta 2014

Ma elan praegu Viljandis.

Eli "Tällä hetkellä asun Viljandissa."

Juu, elikkäs täällä ollaan jo toista viikkoa. Saavuin tänne 8. päivä lauantaina. Matka Helsingistä tänne ylipakatun rinkan ja painavan matkalaukun kanssa onnistui yllättävän hyvin, kun otin kärvistelyyn asenteen, että niitä tarvitsee raahata perässä ainoastaan lyhyitä matkoja. Bussin kanssa kävi perinteiset, eli koska en ostanut lippua ajoissa, jouduin odottamaan seuraavaa.

Matka Tallinnasta tänne meni hyvin, tosin alkumatkasta joku ryökäle istui paikallani, enkä kehdannut kielitaidottomana alkaa häätämään ryökälettä, vaan istuin rikkinäisellä viereisellä penkillä ja torkuin, kunnes ryökäle jäi pois bussista. Maisemat eivät taaskaan päätä huimanneet, mutta jaksan edelleen yllättyä siitä, miten kauniita puutaloja täällä on.

Perillä minua odotti asuntolan johtaja, jonka mies ystävällisesti raahasi matkalaukkuni toiseen kerrokseen, koska itse en olisi jaksanu, eikä olisi asuntolan johtajakaan. Sain talon avaimet ja kulkulätkän, sekä petivaatteet, minkä jälkeen minut jätettiin naapureiden huomaan.

Tuutorointi on ollut todella huonosti hoidettua, tai sitten tuutoriani ei vaan kiinnosta. Siksi olinkin todella kiitollinen, kun naapurin näyttelijäopiskelijapojat näyttivät minulle heti lauantai-iltana pari ruokakauppaa ja yliopiston päärakennuksen.

Sunnuntaina hankin vähän keittiötarvikkeita. Noin 30€:lla sain aika kattavan astiaston + pienen kasarin ja paistinpannun, pari pakasterasiaa ja muita välttämättömyyksiä.

Maanantaina tulikin sitten aikamoinen pommi niskaan, kun menin yliopistolle hoitamaan asioita. Tuntui, ettei saapumiseen oltu valmistauduttu mitenkään. Minua lähinnä pyöriteltiin ihmiseltä ihmiselle, eikä kukaan oikein tuntunut tietävän mistään mitään. Lopulta minulle ilmoitettiin, että ehkä 6op valitsemistani 30:stä voi toteutua, mutta jos tulen huomenna (eli tiistaina 11.2.) takaisin, niin katsotaan mitä löytyy.

Voin ihan avoimesti myöntää, että kotimatkalla takaisin asuntolaan vähän itketti, koska vitutus oli päätähuimaava.

Tiistaina asiat onneksi järjestyivät ja keskiviikkona pääsin jo tunnillekin. Keskiviikkona tapasin myös Avartti-opintoja hoitavan opettajan, joka vaikutti oikein mukavalta. Tänään (eli siis 17.2.) sain sähköpostia liittyen mahdolliseen harjoitteluun. Edistystä tapahtuu, mutta todella hitaasti.Oppimispäiväkirjoja en pääse pakoon täälläkään. Hitto.

Runsaan vapaa-aikani olen käyttänyt lähinnä lukemiseen, television katseluun ja syömiseen, sekä kaupungilla pyörimiseen. Kävin tiistaina paikallisessa kirjastossa ja kartoitin kaupungin kirpputoritarjontaa. Lisäksi olen solminut kontakteja paikallisiin vegaaneihin ja anarkisteihin, että edes joku tolkku pysyisi omissa touhuissa.

Asuntola on todella kiva ja siisti. Keittiö (joita on joka kerroksessa omansa) on tilava ja siellä on MIKRO (tämä on iso juttu, koska Tartun Raatuse 22:ssa ei ollut mikroa ja kaipasin sitä kovin) ja UUNI (toinen kaivattu asia). Jääkaappitilaa on rajatusti ja pakastin vaikuttaa olevan koko ajan täynnä, mutta toisaalta yritän olla hamstraamatta ruoka-aineita nurkkiini.

Hedelmät ovat todella halpoja, samoin toisaalta myös herkut. Viime viikolla söin ihan liikaa sipsejä, mutta onneksi niitä ei saa täällä 200g isommissa pusseissa, eli överit on helppo estää.

Asuntolaelämä on muuten mukavaa, mutta huonekaverini kuorsaa kuin moottorisaha. Ostin tosin korvatulpat. Naapurit moikkailee jatkuvasti, mutta koska en oikein tunne ketään, niin ei tule pahemmin juteltua kenenkään kanssa.

Kielitaito kehittyy hiljalleen. Opin melkein joka päivä uusia sanoja ja lauseita. Erityisesti tätä edistää paikallinen vegaanikontaktini, jonka kanssa yritän keskustella Facebookissa ja tekstiviesteillä ainoastaan viroksi. Puhuttaessa on pakko ottaa englanti avuksi, sillä en aina osaa selittää mitä tarkoitan. Ehkä ensi kuussa puhun jo paremmin.

Tällä viikolla olisi tarkoitus käydä hoitamassa rekisteröitymisasiat, pyykätä, opiskella ja käydä Tallinnassa juhlistamassa 8-vuotiasta Punamust.org:ia. Jee!

Nägemist!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti