Eli "Uusi elämä uudessa kodissa."
Pari viime viikkoa on ollut aikamoista säätöä ja hampaiden kiristelyä, mutta nyt kaikki on mainiosti, eli paremmin kuin hyvin.
Kyrsiinnyin asuntolaelämään ja menin viime viikon perjantaina avautumaan paikalliselle kv-koordinaattorille, että en enää jaksa nurkassa kuorsaavaa vuorokausrytmitöntä kämppistäni, mutta en tiedä mitä tekisin, kun ei tilanne ole kenenkään vika.
No, kv-koordinaattori kertoi minulle talosta, jossa on asunut vaihtareita ja ulkomaalaisia vapaaehtoistyöntekijöitä. Menin jo samana iltana katsomaan paikkaa ja ihastuin ikihyvikseni. Huone oli tilava, yhteiset tilat siistit ja vuokra sopiva (150€/kk sisältäen aivan kaiken, eli veden, sähkön, netin, petivaatteet jne.) joten päätin tarttua tilaisuuteen.
Sunnuntaina kävimme ystäväni A:n kanssa Tallinnassa. Toin sieltä mukanani hyvien ideoiden ja hyvän mielen ohella soijanakkeja ja leivän päälle laitettavia vegeleikkeleitä, joista erityisesti "taimne suitsuvorst" niminen "savumeetvursti" on aivan liian hyvää ollakseen totta.
Maanantaina oli Viron itsenäisyyspäivä. Onnistuin välttelemään kaikkia juhlallisuuksia nukkumalla pitkään ja vetkuttelemalla sisätiloissa, koska vietin eräänlaista lisäsunnuntaita, koska koko sunnuntaipäivä meni Tallinnassa Anarhismi koolin merkeissä. Tein itseäni viihdyttääkseni sushia, mikä onnistui hyvin ja maistuikin hyvältä. Täytyy tehdä toistekin.
Liputtaminen täällä on hoidettu näppärämmin kuin Suomessa. Lipputankojen sijaan talojen julkisivuissa on telineitä, joihin valmiiksi varressa kiinni oleva lippu (joka ei myöskään ole yhtä iso kuin lipputankoon vedettävä lippu) tyrkätään. Mielestäni paljon helpompaa kuin lipun hinaaminen salkoon ja taittelu jälkikäteen.
Tiistaina kävin capoeira-treeneissä. Oli ihanaa päästä takaisin treenaamaan, ensi viikolla sitten uudestaan!
Keskiviikkona ja torstaina raahasin kaikki tavarani asuntolasta uuteen asuntoon, joka on toisella puolella kaupunkia. Toki näin pienessä kaupungissa mikään välimatka ei ole pitkä. Tapasin keskiviikkona myös ensimmäistä kertaa toisen tulevista kämppiksistäni, italialaisen vaihtarin, B:n, joka opiskelee jazz-musiikkia Kulttuuriakatemiassa. Oli ihanan voimaannuttavaa kuulla, että en ollut ainoa, jota vitutti se, että kaikki tuntui olevan vähän sinne päin tehtyä ja kouluhommat takkuavat. Heitettiin yläfemmat. Torstaina tapasin myös toisen kämppikseni, saksalaisen vapaaehtoistyöntekijä F:n. Sain myös kutsun tulla hengailemaan Romaan-baariin, joka osoittautui parhaaksi paikaksi ikinä. Saatan ottaa sieltä muutamia valokuvia tulevaisuudessa.
Sosiaalinen elämäni on kasvanut huomattavasti muuton johdosta. Olen tutustunut uusiin ihmisiin, jotka ovat pyytäneet minua mukaan paikkoihin. Tähän mennessä olen vain istunut asuntolassa ja roikkunut Facebookissa. Romaanissa tapasin myös A:n ja L:n, jotka ovat myös vapaaehtoistöissä Viljandissa. A:n kanssa kävin eilen kaupungillakin. Uskaltauduin vihdoin Rohelise Maja Kohvikiin kahville (paikallinen eko-kahvila/-kauppa, tosin kahvilan vegetarjonta aika huono) ja yllätyin positiivisesti, sillä kahveja saa soijamaidolla. Harmi vain, ettei kahvin kanssa ole nautittavaksi kuin speltti-suklaakeksejä, jotka maistuvat, no, sanotaan vaikka että terveellisiltä.
Kunhan saan huoneeni siistittyä ja kouluhommat pyörähtävät käyntiin, yritän alkaa päivittää tätä blogia aktiivisemmin. Toisaalta nyt onkin mukava päivittää, kun on jotain positiivistakin sanottavaa.
Nägemist!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti