Eli "Elämä on ihanaa!" tai kirjaimellisesti "Elämä on kukka!"
Olen nyt noin viikon verran asustellut uudessa kodissa ja täällä on ollut todella mukavaa. Lauantai-iltana minuun meni joku kodinhengetär ja leivoin pojille suomalaista pullaa. Sunnuntai-iltana syötiinkin sitten aitoa italialaista pizzaa, vegaaniversiona, koska B on huipputyyppi.
Muutenkin kalenterin sivut vaan täyttyy ja arkeen tulee koko ajan uusia juttuja. Aloitin vihanhallinta-nimellä kulkevan kurssin, josta saa 3op ja lisäksi saatan kasvaa siinä ohessa ihmisenä. Luennot ovat olleet tosi mielenkiintoisia ja olisi ihan mahtavaa jos tuota opetettaisiin meillä Mamkissa esim. meille yhteisöpedagogeille ja vaikka sosionomeille. Mindfulness ei ole mitään tähän verrattuna.
Lisäksi on ollut hienoa huomata miten paljon viroa ymmärrän ja että kehitys jatkuvasti. Kaikki vihanhallinnan diaesitykset ovat viroksi ja opettajan englannintaito on vähän sinne päin, mutta olen oppinut uusia sanoja ja viroa on yllättävän helppoa lukea.
Aiempien kirjoitusten perusteella on saattanut syntyä kuva, että tänne ei kannata tulla vaihtoon, mutta se ei todellakaan pidä paikkaansa. Alun kuoppaisuus on saanut arvostamaan sitä tasaista tylsyyttä, kun kaikki menee ihan hyvin. Lisäksi täältä pitäisi tulla mukaan ainakin 30op edestä opintoja, vaikka työmäärä ei ainakaan vielä ole ollut kovin suuri.
Koti-ikävä ei varsinaisesti ole vielä iskenyt, Rakkaustoveria on aina ikävä, eli sitä ei lasketa. Lisäksi olen löytänyt Yle Areenasta mahtavia ohjelmia, joita olen katsellut. Tänään riemua herätti se, että Ville Haapasalon "Jäämeri 30 päivässä"-sarja on katseltavissa areenasta.
Olen myös alkanut suunnitella sitä "mitä syön täällä Virossa"-postausta, josta jossain jo mainitsinkin. Viljandi on kokoonsa nähden yllättänyt minut hyvällä tarjonnallaan, tosin en ole vielä kertaakaan syönyt ulkona.
Kevät tulee täällä kohisten. Selitin tänään Skypessä Rakkaustoverille miten innolla odotan haikaroiden paluuta, jotta pääsen bongailemaan niitä. Aurinko on muutamana päivänä paistanut todella kauniisti. Jos sunnuntaina on yhtä hyvä ilma kuin tänään, aion toteuttaa suunnitelmani kaupungilla kuljailusta ihania puutaloja kuvaten.
Huomenna olisi tarkoitus kiivetä Viron korkeimmalle "vuorelle" Suur-munamäelle, joka on hurjat 318 metriä merenpinnan yläpuolella. Tältä seikkailulta on tarkoitus laittaa kuvia tännekin.
Siihen asti, nägemist!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti