Ronisime

 Eli: kiipesimme

En selvästikään osaa pitää lupauksiani siitä, että päivittäisin tätä blogia ahkerasti. Lohdutuksena alla kuva Suur-Munamäen näkötornista.

Suur-Munamägi tuli tosiaan valloitettua. Reissu oli muuten oikein mukava, mutta sää olisi voinut olla parempi. Aamulla Viljandissa satoi tiskirätin kokoisia lumihiutaleita (olipahan syy laittaa ihanat keltaiset kumisaappaat jalkaan) ja matkalla aurinko oli lähinnä pilvessä. Perillä oli ankean harmaata ja kun pääsimme näkötornin huipulle, tulla kivitti taivaalta rakeita. Urhea suomalais-saksalainen retkikuntamme selvisi kuitenkin reissusta kunnialla.

Tosin Suur-Munamäestä sen verran, että se "suur" siinä edessä on kyllä aika optimistisesti sanottu n. 318 metriä korkeasta mäestä. Ei sillä, että Suomessakaan olisi mitään huimia vuoristoja, mutta mielestäni vähän päälle 300:lla metrillä ei vielä ihan tienaa titteliä Suur. Toisaalta, viron kielessä ei ole omaa sanaa vuorelle, vaan kaikki mäet ja vuoret ovat mägi:ä. 

Mäeltä löytyi myös suuri muna, kuten kuvasta näkyy. Muna kädessä (heh heh, muna, heh...) riekkuu itse allekirjoittanut.

Matkalla oli tarkoitus käydä Võrussa syömässä. Emme olleet kuitenkaan ennakkoon etsineet ravintolaa, joten päädyimme ajelemaan pitkin kaupunkia ravintolan löytämisen toivossa. Lopulta törmäsimme sattumalta aasialaiseen ruokaan erikoistuneen ravintolan kylttiin, joka väitti, että ravintola olisi ollut erään rakennuksen sisäpihalla. Lähempi tarkastelu osoitti, että jos kyseisellä sisäpihalla todella oli jossain ravintola, kukaan meistä ei tahtonut asioida siellä.

Päädyimme ruokailemaan Tartussa, mikä oli tosi kivaa, sillä kävimme vanhassa tutussa Panda Kung Fu:ssa, jonka Kung fu baklazaania (ihan älyttömän hyvää munakoisoa!) minulla olikin jo ikävä. Lisäksi näin EILC:n aikaisia tuttuja, mikä toki lämmitti myös sydäntä.

Päädyimme A:n kanssa pyörimään Tartussa koko illan aina viimeiseen Viljandiin menevään bussiin asti. Tämä oli ehkä virhe, mutta löysin ainakin itselleni uudet kevyemmät kengät. Otin tänne mukaani ainoastaan maiharit, kumpparit ja juoksulenkkarit, sekä varvastossut, koska minulla oli kova luotto siihen, että löydän täältä kivat kesäkengät. Olin oikeassa.

Muuten elämä on ollut aika samanlaista kuin yleensäkin. Koulua, kotona homehtumista, syömistä ja yleistä öhnötystä. Tosin nyt elämäni alkaa vähän vilkastua, kun aloitan koulun oheen työharjoittelun Viljandin kaupungin nuorisotoimessa. Ensi töikseni säntään huomenna kolmeksi päiväksi Tallinnaan auttamaan Tallinn Music Weekin kanssa. Saa nähdä mitä kaikkea muuta pääsen harkan ohessa puuhaamaan. Harkkaohjaajan mukaan moni taho on minusta kiinnostunut.

Yritän ehtiä päivittämään fiiliksiäni ensi viikolla, mutta en lupaa mitään. Rakkaustoveri on tulossa vierailulle ja hummailemme viikonlopun Tallinnassa.

Tässäpä nämä turinat.

Nägemist!