Sikaturistit pysyköön kotonaan!

Vietin viime viikon lähes kokonaan Tallinnassa. Ensin olin osana harjoitteluani kolme päivää vapaaehtoisena Tallinn Music Weekin infopisteellä Virukeskuksessa. Viikonloppuna juhlimme Rakkaustoverin kanssa ensimmäistä vuosipäiväämme.

Minulla on hyvin ristiriitainen suhde Tallinnaan. Toisaalta rakastan kaupunkia. Minusta on ihanaa, miten vanha ja uusi lyö onnistuneesti kättä, arkkitehtuuri vaihtelee ja julkinen liikenne pelaa. Toisaalta suomiturrejen (turre = turisti) mouhotus ja meuhkaaminen, sekä edullisten hintojen perässä juokseminen ärsyttää.

Erityisesti vihaan (kyllä, vihaan, kaikesta vihanhallinnasta huolimatta, vihaan) humalaisia suomalaismiehiä, joille Tallinna tuntuu olevan joku aikuisten elämyspuisto, eli viinaa ja seksiä. Ohessa pari esimerkkiä.

1. Perjantainen aamupäivä, kello ei ole vielä edes kaksitoista. Lounas kiinalaisessa ravintolassa Vanhassa kaupungissa. Viereiseen pöytään parkkeeraa lauma vaihtelevan humalaisia tai krapulaisia noin kolmikymppisiä suomalaisia miehiä. Hirveä älämölö siitä, mitä tilataan, joku kaivaa repusta Jägermeister-pullon, koska näin vaikeita päätöksiä ei vissiin voi tehdä ilman neuvoa-antavaa.Kenellekään ei jää epäselväksi, mistä pojat ovat. Onneksi ravintolassa ei ole paljoa muita asiakkaita. Allekirjoittanutta hävettää niin että pää meinaa irrota.

2. Sama perjantai. Illallisaika, eri ravintola Vanhan kaupungin ja Sataman välillä. Saavumme ravintolaan, koska jotain on syötävä ennen illan ohjelmaa (päädyimme kuuntelemaan Jazz Kaar-festarin artistiesittelyjä No99-teatteriin, tykkäsin) ja valitsemani ravintola on kiva ja ruoka hyvää. Jo ovelta kuulee, että tässä ravintolassa on nyt paikalla suomalaisia setämiehiä. Yksi on sammunut tuoliinsa, muut miettivät pitäisikö kaveri herättää, ruokaakin ois. Hirveä möly milloin mistäkin. Teen valinnan puhua henkilökunnalle ainoastaan viroa tai englantia. Viereisessä pöydässä istuu n. kolmekymppisiä asiallisia hipstereitä, heitäkin selvästi närkästyttää nurkkapöytien kalapuikkosetien meininki. Kukaan ei sano eikä tee mitään. Syömme ja poistumme. Sedät jäävät ravintolaan mölyämään.

3. Kun vielä asuin asuntolassa, juttelin erään virolaisen opiskelijan kanssa. Kun hänelle selvisi, että olen Suomesta, kertoi hän, että kun hän oli lapsi, luuli hän kaikkien suomalaisten olevan sellaisia, kuin hän näkee Vanhassa kaupungissa. Onneksi tyyppi pääsi Youth in Action-projektiin, jonka kautta hän tapasi mukavia ja fiksuja nuoria suomalaisia.

Toinen ärsyttävä asia on odotus siitä, että paikallisten on palveltava ja palvottava sikaturistia kuin tämä paskantaisi kultaharkkoja. Hyvää palvelua saa toki odottaa, mutta rajansa kaikella! Olen kuullut miten turret arvostelevat ravintoloiden tarjoilijoita, kuka näyttää huoralta ja kenellä on varmasti halvat silarit ja liian pienet rintaliivit. HELVETTI! Mitä se teille kuuluu!? Syökää ja juokaa ja menkää pois!

Turreilla tuntuu olevan joku kolonialistinen asenne, että "minä kannan tänne rahaa, saan siis tehdä täällä tasan sitä mitä huvittaa."

Mitä enemmän kohtaan huonosti käyttäytyviä suomalaisia turisteja Tallinnassa, sitä enemmän häpeän myös itseäni. Eiväthän nuo voi olla minun kansaani.

Rakastuin talvella Tarttoon, koska siellä ei kuule Suomea. Kännissä toikkaroivat möllit ovat todennäköisesti vaihto-opiskelijoita ja suurella todennäköisyydellä muualta kuin Suomesta.

Tallinnassa saa olla rauhassa, kun vaivautuu lähtemään sinne, minne ilmaiset ostaribussit eivät vie, tai mihin "ei kerkee" kun pitää käydä Super Alkossa ja juosta kaikki Sataman turremarketit läpi.

Sillä minä tahdon olla rauhassa. Rauhassa suomen kieleltä ja suomen mieleltä, jonka mukaan Tallinna tuntuu olevan joku Helsingin eteläinen kaupunginosa, missä saa toikkaroida ja perseillä miten sattuu.

Sillä se sattuu minuun ja kaikkiin niihin suomalaisiin, jotka asuvat ja elävät täällä. On todella hankalaa osoittaa olevansa "hyvä suomalainen" tai edes erilainen kuin se Vanhan kaupungin muurin juureen kusta lorottava krapulaansa hikoileva keski-ikäinen setämies, kun todellisuus heittää jatkuvasti eteen näitä urpoja.

Tietysti on myös niitä hyväkäytöksisiä ja harmittomia tyyppejä, mutta nämä ovat usein juuri niitä hiljaisia kavereita, jotka ei jää kenellekään mieleen, koska kukapa muistaisi tyypin, joka tekee ostoksensa kaikessa hiljaisuudessa ja poistuu sitten kohteliaasti kiittäen.

Siispä, minulla on ehdotus. Sikaturisti, jää kotiin tai opettele tavoille. Me molemmat hyödymme tästä.