Ma olen natuke haige

Eli "Olen vähän kipeä".

Uudessa ympäristössä uusien bakteerien kanssa aina toisinaan sattuu ja tapahtuu. Kun ryhmässä yksi sairastuu, käynnistyy kierre. Aina kun joku paranee, niin seuraava alkaa kuumeilla.

Tilanne tuo mieleeni viime kesän kansainvälisen ilmastoleirin, jolla oli porukkaa kaikkialta Euroopasta Islannin ja Kreikan väliltä. Siellä me vasemmistonuoret niiskutimme ja kuumeilimme keskellä suomalaista metsämaisemaa.

Flunssan kanssa on taisteltu taas. Ensimmäiset kaksi viikkoa vain yskin ja niiskutin, mutta tänään jouduin jättämään leikin kesken ja palaamaan tauolla kotiin nukkumaan ja hoivaamaan itseäni paikallisen apteekin tuotteiden suotuisalla avustuksella. Lääkkeet oli yllättävän halpoja. Maksoin kymmenen pussin voimakasta (1000mg/annos) Finrexiniä vastaavasta parasetamolista, kymmenen 400mg ibuprofeenin levystä ja c-vitamiini"pastilleista" n. 8€. Apteekissa oli tosi hyvä palvelu, mun tankeroeestiä ymmärrettiin ja sain mitä tarvitsin.

Jos tätä päivää ei oteta huomioon, niin kaikki on mennyt todella hyvin. Ostin lauantaille bussilipun Tallinnaan, sillä tämäkin hauskuus loppuu jo perjantaina. Tosin Suomessahan en tule olemaan kuin n. kaksi viikkoa, sitten meno on taas veturi, taksi, valtamerilaiva.

Sain tänään kutsun tulla vaihto-opiskelijoiden orientaatiokurssille Tartuun ennen opiskelujen alkamista Viljandissa. Harmi vaan, että ohjelma on TODELLA Tartu-keskeistä, eikä Viljandia edes mainittu missään ohjelmissa. Taitaa jäädä orientaatio käymättä, sillä aika moni orientaatiokurssin ohjelmaan merkityistä asioista on hoidettu jo EILC:n aikana, joillain asioilla taas en tee mitään, sillä en ole jäämässä Tartuun.

Huomenna olisi tarkoitus siivota koko kämppä luovutuskuntoon ja ostaa toinen matkalaukku, sillä en saa nykyistä matkalaukkua (joka on äidin, ei minun) mukaani ensi kuussa. Kävin paikallisessa laukkuliikkeessä katselemassa laukkuja ja halvimmat isot (siis oikeasti isot) matkalaukut oli alle 50€, eivätkä vaikuttaneet kovin huonolaatuisiltakaan.

Perjantaina on eestin tasokoe, joka kieltämättä vähän jännittää. Saa nähdä miten käy.

Nägemist!

Kõik on korras!

Eli kaikki on hyvin.

Keskiviikkona meillä oli tosiaan luento eestiläisestä kirjallisuudesta ja kirjallisuuden ja historian yhteydestä. Ei kovin mielenkiintoinen. Kirjoitin sen aikana tuon edellisen postauksen.

Torstaina kävimme painomuseossa, jossa oli ihan mahtavaa! Päästiin itse painamaan niillä laitteilla kaikenlaista kivaa. Oli ihanaa, kun iltapäiväohjelma oli kerrankin kevyttä ja hauskaa.

Ainoa huono puoli torstaissa oli se, että paikalliseen bakteerikantaan totuttelu on ollut välillä vähän jännää touhua ja torstai-iltana olin niin kipeä, että en päässyt lähtemään capoeira-treeneihin :( No, maanantaina menen.

Perjantaina meillä oli vapaapäivä. Kävin etsimässä itselleni uikkareita lauantain reissulle. Hirveän etsimisen ja vihaamisen jälkeen löysin lopulta täydelliset uimashortsit ja niiden kaveriksi yläosan jostain ale-bikineistä.

Lauantaina lähdettiin bussilla Setumaalle, Värskaan. Kävimme ihmettelemässä maaseutumuseota, joka esitteli varakkaan setoperheen elämää noin sadan vuoden takaa. Paikka oli mielenkiintoinen, tosin -20C pakkanen vähän hankaloitti ulkona oleilua, vaikka olimme kyllä varautuneet säähän sopivalla varustuksella. Kierrosta vetäneellä mammalla oli huomattavasti vähemmän päällä ja häntä ei palentanut yhtään, kadehdin.

Maaseutumuseon jälkeen käytiin syömässä. Kasvisvaihtoehto oli perinteinen liharuoka miinus liha, mutta ainakin sain ruokaa. Ravintolassa oli ihana iso kissa, jonka nimi oli Seppo. Seppo oli n. koripallon kokoinen kaveri, joka oli selkeästi tottunut syömään pöydästä.

Sitten lähdettiin Värskan kylpylään. Kylpylä oli vaatimaton, mutta todella kiva. Lisäksi se oli täynnä venäläisturisteja, koska Setumaa on aivan Venäjän rajalla ja sinne ajaa Venäjältä helposti. Eipä siinä, hyvin mahduttiin kaikki samoihin altaisiin ja saunoihin, me EILC-opiskelijat, paikalliset ja venäläiset.

Värska on kuuluisa mineraalirikkaasta vedestään ja mineraalivedessä tuli lilluttua, kuplilla (mulliga) ja ilman kuplia (mullita). Muutenkin oli ihanaa päästä saunomaan. Kävin kaikissa muissa saunoissa, paitsi infrapunasaunassa, koska siellä haisi pahalle. Uskaltauduin jopa kylmävesialtaaseen. Siellä meitä sitten lillui kolme suomalaista kylmässä vedessä.

Kaiken lillumisen ja lällymisen jäljiltä iho oli oikein pehmeä. Bussimatkan takaisin Tartuun lähinnä torkuin.

Tänään olen lähinnä siivonnut ja siistinyt. Nukuin pitkään, minkä jälkeen lakaisin ja pesin lattian. Meillä ei ole imuria ja muutenkin siivousvälineet on mitä on. Saa nähdä mitä loppusiivouksesta ensi viikolla tulee...

Oon nauttinu tästä kiireettömyydestä aivan valtavasti. On ollut ihanaa vaan tehdä kivoja asioita, ilman että pitäis pohtia mitään vaikeeta. En oo lukenu uutisiakaan kamalammin, mikä on pitäny mielen lähinnä hyvänä. Välillä iskee ikävä Rakkaustoveria, mutta sitä nyt on aina ikävä. Kiirettä tai luottamustoimia taas en kaipaa yhtään.

Ennen tänne lähtöä mulla oli lusikka jokaisessa mahdollisessa sopassa. Olin opiskelijakunnan hallituksessa, järjestöissä, vapaaehtoishommissa ja puoluepolitiikassa. Nyt yritän onkia lusikoita ylös ja miettiä tarkkaan mihin jatkossa lähden mukaan. Muutamasta jutusta olen jo varma, siis että missä jatkan ja missä en jatka ollenkaan, mutta niiden avoimen pohtimisen paikka ei ole tässä blogissa.

Ensi viikon lauantaina on tarkoitus suunnata takaisin Suomeen pariksi viikoksi. Sitä ennen ehtii kuitenkin tekemään vielä muutaman päivityksen tästä kurssista :)

Nägemist!

Mängime capoeira!

Eli "Let's play capoeira!" 

Eilen kävin ekaa kertaa capoeira-treeneissä täällä Eestissä. Capoeira on afro-brasilialainen taistelulaji, josta voi lukea lisää esim. Wikipediasta tai vaikkapa Boa Vontaden sivuilta.

Aloitin capoeiran Mikkelissä viime syksynä, eli olen ihan untuvikko. Lisäksi olen notkea kuin betoniporsas, mikä tekee koko touhusta kaksin verroin hauskempaa. 

En oo koko elämässäni harrastanu mitään säännöllistä liikuntaa ennen capoeiraa, eli oon fyysisesti jossain rapakunnon tuollapuolen. Paino on kuitenki pysyny alle 100kg, mistä olen ihan iloinen, vaikka yritän olla arvottamattani itseäni, saati muita, vaa'an numeroiden perusteella. Jo muutaman kuukauden treenaamisella (n. 1,5h 2x viikossa) mulle ilmestyi vähän vyötäröä, eli suunta on hyvä. 

Tartossa on laululava, tosin pienempi kuin Tallinnassa. Laululavan yhteydessä on kaikenlaisia urheilumahdollisuuksia. Hiihtolatuja, luistelukenttä ja liikuntasaleja jne. Capoeiraa treenataan yhdessä laululavan tanssihuoneessa. 

Kävelin Laululavalle Tähtveren kaupunginosan kautta, tai oikeastaan läpi. Matkalla oli ihania vanhoja puutaloja ja A Le Coq'in tehdas, joka ei ollut yhtä ihana näky.

Meno treeneissä oli aika erilaista ku Suomessa. Täällä capoeiran ympärillä tuntuu pyörivän paljon hippejä, minkä seurauksena tunti alkoi vähän myöhässä. Jos meillä porukka on ilmoitettuun aikaan salissa abadat jalassa venyttelemässä, niin täällä porukka seiso viis yli vielä ulkona röökillä. Tosin veikkaan, että capoeirahippejä löytyy Suomestakin. Kaikki oli kuitenki tosi mukavia ja tapasin myös tyypin, joka vetää treenejä Viljandissa. Jee! 

Tään seuran pitäis olla regional-seura, niin ymmärsin, mutta pieniä vivahde-eroja oli. Rodassa ei seisty, vaan porukka istui(!!!), mikä oli ehdottomasti isoin ero. Tosin tää saatto olla vaan joku ainutkertainen juttu. Yliopiston koeviikkojen takia porukkaa oli tosi vähän paikalla. Myös tyyppien tyyli pelata oli ovelampi, mut se voi johtua siitä, että porukka oli selkeesti pelannu pitkään yhdessä, mie taas tulin ihan uutena ulkopuolelta mukaan ja mua piti vähän testata. 

Soittimet oli about samat, paitsi että näissä treeneissä rodassa oli vain yksi bandeiro. Tyypit soitteli jossain vaiheessa myös jotain pientä vähän djembeä muistuttavaa rumpua (joka ei kuitenkaan ollut djembe). Me myös laulettiin, mikä oli kivaa, koska Suomessa en oo laulanu rodassa, koska sitä ei olla vielä harjoiteltu. 

Treenit oli hyvät. Venyteltiin perusteellisesti. Ainoo mistä en tykänny oli vatsalihasliikkeet, koska en osaa tehdä vatsoja kädet pään/niskan takana. En viittiny pullikoida, joten räpistelin takarivissä. 

Lattia oli kuulemma just uusittu ja se oli TOSI TOSI _TOSI_ hyvä! Ei tullu rakkoja. Jee! 

Alkulämmittelyks jingattiin ja hiljalleen levennettiin askellusta. Sit treenattiin au:ta, eli tehtiin eräänlaisia kärrynpyöriä. Sit treenattiin potkuja. Miun armada on edelleen ihan kamala, mut tulipahan sitäkin hiottua lisää. One of these days...

Lopuks pelattiin pareittain ja viimeisenä tehtiin pieni roda. 

Salissa, jossa treenattiin, oli yks seinä pelkkiä peilejä. Mie vihaan (siis VIHAAN!!!) semmosia seiniä, koska en tykkää kattoa itteäni peilistä kun teen asioita. Tunnen itteni aina niin kömpelöks ja möhköks. 

Kaikesta tästä huolimatta ja osittain näistä syistä aion kyl mennä huomennakin (ja vielä ensi viikolla ennen paluuta) treeneihin ja yritän ehtiä lauantaina baariin näiden capoeristojen kanssa. 

Huomenna tai ylihuomenna lisää! 

Nägemist! 

Kettuja, kirkkoja ja delfiinejä

Meiltä lähti netti, kun Rita palasi Kiinaan alkuviikosta. Oon viikonpäivistä ihan sekasin, viime viikko vaan vilisti ohi. Nyt alan olla kartalla. Nyt kirjoittelen TÜ Keelekeskusin wlanin kautta. 

Perjantaina käytiin Tartun lelumuseossa. Siellä oli ihanaa. Tykkään tosi paljon museoista ja lelumuseo oli tosi hyvin suunniteltu. Kuvat ketuista on sieltä. Ekassa kuvassa on kettu, joka on neulottu ja siinä on perinteisiä neulekuvioita. Seuraava kettu on animaatio-osastolta. Museossa sai pelata myös vanhoja eestiläisiä lautapelejä. Lisäksi löysin tuttuja ystäviä.

Lauantaina käytiin Tallinnassa. Olin ensimmäistä kertaa ohjatulla kierroksella Vanhassa kaupungissa, vaikka Tallinna on aika tuttu paikka. Kierroksen opas oli energinen ja opin paljon uutta. 

Riigikogun (paikallinen parlamentti) pihalle parkeerattuihin autoihin oli kirjoitettu "kansalaispalautetta".

Tallinnassa bongailtiin myös kirkkoja. Niitä oli paljon, enkä kyllä vieläkään tunnistaisi niitä äkkiseltään pelkkien tornien perusteella, mutta ehkä ihan kaikkea ei tarvitse tietää. 

Lisäksi kävimme Lennusadam:issa, eli merimuseossa. Ajattelin raahata Rakkaustoverin sinne keväämmällä.

Tänään jatkui EILC. Opettaja vaihtui, mikä vaatii hieman totuttelua. Tänään tankattiin partitiiviä. 

Iltapäivällä katsoimme dokumenttia Laulavasta vallankumouksesta. 

En oikein tiedä mitä pitäis ajatella tästä jatkuvasta "Neuvostoliitossa oli kamalaa" mantran tulvasta, jota meille tuutataan kaikkialta. Ymmärrän sen täysin, mut toisaalta tuntuu, että oon oman vasemmistolaisuuteni kanssa ihan kaapissa, koska Eestissä ei ole modernia vasemmistopuoluetta (vrt. Vasemmistoliitto, Vänsterparti, Die Linke jne.) jonka kautta selittäisin itseäni. 

Elämä alkaa asettua rytmiinsä. Olen myös löytänyt tekemistä. Tänään menen Loomade Nimelin (paikallinen Oikeutta Eläimille-tyyppinen järjestö) järjestämään elokuvailtaan. Leffana The Cove, joka kertoo siis delfiinien pyydystämisestä maailman delfinaarioihin. Toivon myös tutustuvani paikallisiin aktivisteihin. 

Huomenna aion löytää tieni capoeira-treeneihin. Vähän jännittää miten jalka nousee. Joulukuussa sairastelin ja olen muutenkin lähinnä syönyt tieni läpi elämän viimeisen kuukauden aikana. No, ehkä se siitä, kunhan pääsee vauhtiin. 

Yritän löytää aikaa ja nettiä kirjoitella lisää myöhemmin tällä viikolla. Haluan kertoa teille mm. mitä olen syönyt viime aikoina. 

Nägemist! 

Mis on sinu lemmikvärv?

Otsikko on suomeksi "Mikä on sinun lempivärisi?"

Tänään siirryimme opettelemaan värejä, ruokia ja vaatteita. Sanavarasto laajenee koko ajan, mikä on ainoastaan hyvä asia.

Tänään saatiin luokkaan uusi italialainen oppilas, mikä on hyvä, sillä nyt meitä on tasaluku, eli 12. Aiemmin ollaan tehty tehtäviä siten, että on ollut pareja ja yksi kolmen ryhmä. Kolmen ryhmässä on hankalaa tasapainottaa esim. vuoropuheluita siten, että kaikki varmasti saavat annetussa ajassa sanoa asioita jne.

Kävimme tänään lounaalla samassa ravintolassa kuin eilen. Tänäänkin ruoka oli tosi hyvää, mutta nyt päätin, etten tuo jämiä kotiin, sillä puertoricolainen kämppis lupasi eilen tehdä tänä iltana ruokaa. Hän on pian lähdössä kotiin. En eilen kehdannut sanoa asiaan mitään, mutta tänään minulle selvisi, että hän oli varautunut tekemään myös vegaanisen version, mikä on mielestäni superkivaa, sillä aika harvoin ihmiset jaksavat vaivautua, saati että ihan tuntemattoman takia.

Minulla on jo pari päivää ollut missiona käydä keskustan Rimissä ja Ekomarketissa katsomassa saisiko sieltä tofua tai muita jänniä soijajuttuja. En ole kuitenkaan jaksanut. Maanantaina oltiin Püssirohukelderissä ja eilen sain naapurin wlanin käyttööni ja jumahdin koneelle. Olen miettinyt myös bussiretkeä Prismaan, mutta siellä taidan käydä sunnuntaina. Pyykkiäkin pitäis pestä...

Tuutorimme Kathriin opiskelee eestiläistä kirjallisuutta ja piti meille tänään lounaan jälkeen alustuksen eestiläisistä symboleista ja kulttuurista. Mitä enemmän kulttuuria tarkkailee, on hämmentävää miten paljon samoja sävyjä eestiläisessä kulttuurissa on. Täällä ollaan tosin säilömisen kanssa vielä hullumpia (toim. huom. hyvällä tavalla hulluja), kuin Suomessa. Kaikki pitää laittaa purkkiin (Äidille terkkuja!).

Mutta tässäpä tärkeimmät tältä päivältä...

Nägemist!

Sano õõõ!!

Tere õhtust!

En nyt ala referoimaan teille matkapäiväkirjaani, mutta Tartossa ollaan ja matka meni todella hyvin. Taksikuskit eivät yrittäneet ukottaa kummassakaan kaupungissa, ja muutenkin kaikki meni mukavasti.

Eilen alkoi tosiaan EILC. Meillä on yhdentoista oppilaan ryhmä, jossa on minun lisäkseni kaksi muuta suomalaista, viisi saksalaista (joista yksi on tosiaan nykyään ruotsalainen), yksi liettualainen ja kaksi puolalaista. Kv-tuutorimme Katriin on todella mukava ja auttanut meitä kaikissa asioissa, sekä vastaillut kysymyksiimme ahkerasti. Olen alkanut miettiä, pitäisikö itse hakea kv-tuutoriksi kun palaan Mamkiin.

Eilen kävimme myös vanhaan ruutikellariin rakennetussa Püssirohukelder-ravintolassa. Siellä oli karaoke, en laulanut. Meille tarjottiin olutta, mutta koska en juo, niin tyydyin vanhaan kunnon Ginger Aleen.

Rakkaustoverille ja muille oluen ystäville tiedoksi, Püssirohukelderistä saa Sakun vain heille tekemään Gunpowder Red 5,3%:sta draft-olutta. Ainakin se näytti mielenkiintoiselta ja tuopit oli ihan valtavan isoja.

Tähän mennessä eestin tunneilla on ollu todella helppoa. Ollaan opeteltu kertomaan oma nimi, mistä on ja mitä kieliä puhuu, sekä numerot yhdestä kymmeneen. Eestiä on kolme tuntia päivässä. Ensin 9:30-11:00 ja sitten kahvitauon jälkeen 11:30-13:00. Tahti on tiukka ja kohta menee varmaan suomalaisellakin sormi suuhun.

Eniten ongelmia tuottaa õ-äänne, joka on jotain ö:n ja y:n väliltä.

Asuntola on ihan ok. Ei mitään kovin luksusta, mutta kämppikset on mukavia ja keittiö on muuten ihan jees, mutta siellä ei oo uunia eikä mikroa. Tänään esim. lämmitin lounaalta jääneitä jämiä siten, että keitin vettä kattilassa ja laitoin jämät kellumaan veteen pienessä muovikipossa. Hyvää tuli, mutta aikaa meni, kun miettii, että annoksen olisi lämmittänyt mikrossa n. kolmessa minuutissa.

Alan hiljalleen oppia, että wc-paperia ei saa monissa paikoissa laittaa pönttöön, vaan jos kopissa on roskakori, on käytetty paperi laitettava sinne. Kaikille teille, jotka äskeisen lukiessanne yökkäsitte, tiedoksi; vessassa ei haise mitenkään erityisen pahalle.

En nyt ihan äkkiä keksi mitään ihmeellisempää avautumista tälle illalle, ehkä huomenna tai ylihuomenna lisää?

Huomenna mennään!

Kuumottaaaaargh!

Huomenna ois tarkoitus matkustaa n. 13h Pieksämäeltä äidin nurkkiin muodostuneesta tukikohdasta Tarttoon, Viroon, EILC-kielikurssille.

EILC on Erasmuksen tarjoama intensiivikurssi, jolla opiskellaan tulevan vaihtomaan kieltä, eli itse opiskelen siis seuraavat kolme viikkoa eestiä. Jännittää.

Matkavalmistelut ovat sujuneet suhteellisen hyvin. Muutto sujui ongelmitta, joulut ja vuodenvaihteet tuli juhlistettua Rakkaustoverin kanssa Turussa ja kaikki syksyn aikana tehdyt paperihommat ovat sujuneet ongelmitta.

Kielikurssi alkaa maanantaina. Virossa ei juhlita Loppiaista, vaan 6. tammikuuta on tavallinen päivä muiden joukossa. Kurssin ohjelma lähetettiin meille etukäteen ja se vaikuttaa oikein hyvältä. Tykkään erityisesti rakenteesta; aamut ja iltapäivät kieliopintoja, illat Viron historiaa ja kulttuuria.

Yritän raportoida tähän blogiin suhteellisen tasaisin väliajoin tekemisiäni ja menemisiäni, mutta näiden ohella yritän myös pohdiskella nyky-Viron menoja ja meininkejä.

Nyt vielä viime hetken paniikkipakkaamisten äärelle ja huomenna kohti tuntematonta.


-
Np. Tiktak - Lähdetään tänään