Eilen kävin ekaa kertaa capoeira-treeneissä täällä Eestissä. Capoeira on afro-brasilialainen taistelulaji, josta voi lukea lisää esim. Wikipediasta tai vaikkapa Boa Vontaden sivuilta.
Aloitin capoeiran Mikkelissä viime syksynä, eli olen ihan untuvikko. Lisäksi olen notkea kuin betoniporsas, mikä tekee koko touhusta kaksin verroin hauskempaa.
En oo koko elämässäni harrastanu mitään säännöllistä liikuntaa ennen capoeiraa, eli oon fyysisesti jossain rapakunnon tuollapuolen. Paino on kuitenki pysyny alle 100kg, mistä olen ihan iloinen, vaikka yritän olla arvottamattani itseäni, saati muita, vaa'an numeroiden perusteella. Jo muutaman kuukauden treenaamisella (n. 1,5h 2x viikossa) mulle ilmestyi vähän vyötäröä, eli suunta on hyvä.
Tartossa on laululava, tosin pienempi kuin Tallinnassa. Laululavan yhteydessä on kaikenlaisia urheilumahdollisuuksia. Hiihtolatuja, luistelukenttä ja liikuntasaleja jne. Capoeiraa treenataan yhdessä laululavan tanssihuoneessa.
Kävelin Laululavalle Tähtveren kaupunginosan kautta, tai oikeastaan läpi. Matkalla oli ihania vanhoja puutaloja ja A Le Coq'in tehdas, joka ei ollut yhtä ihana näky.
Meno treeneissä oli aika erilaista ku Suomessa. Täällä capoeiran ympärillä tuntuu pyörivän paljon hippejä, minkä seurauksena tunti alkoi vähän myöhässä. Jos meillä porukka on ilmoitettuun aikaan salissa abadat jalassa venyttelemässä, niin täällä porukka seiso viis yli vielä ulkona röökillä. Tosin veikkaan, että capoeirahippejä löytyy Suomestakin. Kaikki oli kuitenki tosi mukavia ja tapasin myös tyypin, joka vetää treenejä Viljandissa. Jee!
Tään seuran pitäis olla regional-seura, niin ymmärsin, mutta pieniä vivahde-eroja oli. Rodassa ei seisty, vaan porukka istui(!!!), mikä oli ehdottomasti isoin ero. Tosin tää saatto olla vaan joku ainutkertainen juttu. Yliopiston koeviikkojen takia porukkaa oli tosi vähän paikalla. Myös tyyppien tyyli pelata oli ovelampi, mut se voi johtua siitä, että porukka oli selkeesti pelannu pitkään yhdessä, mie taas tulin ihan uutena ulkopuolelta mukaan ja mua piti vähän testata.
Soittimet oli about samat, paitsi että näissä treeneissä rodassa oli vain yksi bandeiro. Tyypit soitteli jossain vaiheessa myös jotain pientä vähän djembeä muistuttavaa rumpua (joka ei kuitenkaan ollut djembe). Me myös laulettiin, mikä oli kivaa, koska Suomessa en oo laulanu rodassa, koska sitä ei olla vielä harjoiteltu.
Treenit oli hyvät. Venyteltiin perusteellisesti. Ainoo mistä en tykänny oli vatsalihasliikkeet, koska en osaa tehdä vatsoja kädet pään/niskan takana. En viittiny pullikoida, joten räpistelin takarivissä.
Lattia oli kuulemma just uusittu ja se oli TOSI TOSI _TOSI_ hyvä! Ei tullu rakkoja. Jee!
Alkulämmittelyks jingattiin ja hiljalleen levennettiin askellusta. Sit treenattiin au:ta, eli tehtiin eräänlaisia kärrynpyöriä. Sit treenattiin potkuja. Miun armada on edelleen ihan kamala, mut tulipahan sitäkin hiottua lisää. One of these days...
Lopuks pelattiin pareittain ja viimeisenä tehtiin pieni roda.
Salissa, jossa treenattiin, oli yks seinä pelkkiä peilejä. Mie vihaan (siis VIHAAN!!!) semmosia seiniä, koska en tykkää kattoa itteäni peilistä kun teen asioita. Tunnen itteni aina niin kömpelöks ja möhköks.
Kaikesta tästä huolimatta ja osittain näistä syistä aion kyl mennä huomennakin (ja vielä ensi viikolla ennen paluuta) treeneihin ja yritän ehtiä lauantaina baariin näiden capoeristojen kanssa.
Huomenna tai ylihuomenna lisää!
Nägemist!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti