Eli kaikki on hyvin.
Keskiviikkona meillä oli tosiaan luento eestiläisestä kirjallisuudesta ja kirjallisuuden ja historian yhteydestä. Ei kovin mielenkiintoinen. Kirjoitin sen aikana tuon edellisen postauksen.
Torstaina kävimme painomuseossa, jossa oli ihan mahtavaa! Päästiin itse painamaan niillä laitteilla kaikenlaista kivaa. Oli ihanaa, kun iltapäiväohjelma oli kerrankin kevyttä ja hauskaa.
Ainoa huono puoli torstaissa oli se, että paikalliseen bakteerikantaan totuttelu on ollut välillä vähän jännää touhua ja torstai-iltana olin niin kipeä, että en päässyt lähtemään capoeira-treeneihin :( No, maanantaina menen.
Perjantaina meillä oli vapaapäivä. Kävin etsimässä itselleni uikkareita lauantain reissulle. Hirveän etsimisen ja vihaamisen jälkeen löysin lopulta täydelliset uimashortsit ja niiden kaveriksi yläosan jostain ale-bikineistä.
Lauantaina lähdettiin bussilla Setumaalle, Värskaan. Kävimme ihmettelemässä maaseutumuseota, joka esitteli varakkaan setoperheen elämää noin sadan vuoden takaa. Paikka oli mielenkiintoinen, tosin -20C pakkanen vähän hankaloitti ulkona oleilua, vaikka olimme kyllä varautuneet säähän sopivalla varustuksella. Kierrosta vetäneellä mammalla oli huomattavasti vähemmän päällä ja häntä ei palentanut yhtään, kadehdin.
Maaseutumuseon jälkeen käytiin syömässä. Kasvisvaihtoehto oli perinteinen liharuoka miinus liha, mutta ainakin sain ruokaa. Ravintolassa oli ihana iso kissa, jonka nimi oli Seppo. Seppo oli n. koripallon kokoinen kaveri, joka oli selkeästi tottunut syömään pöydästä.
Sitten lähdettiin Värskan kylpylään. Kylpylä oli vaatimaton, mutta todella kiva. Lisäksi se oli täynnä venäläisturisteja, koska Setumaa on aivan Venäjän rajalla ja sinne ajaa Venäjältä helposti. Eipä siinä, hyvin mahduttiin kaikki samoihin altaisiin ja saunoihin, me EILC-opiskelijat, paikalliset ja venäläiset.
Värska on kuuluisa mineraalirikkaasta vedestään ja mineraalivedessä tuli lilluttua, kuplilla (mulliga) ja ilman kuplia (mullita). Muutenkin oli ihanaa päästä saunomaan. Kävin kaikissa muissa saunoissa, paitsi infrapunasaunassa, koska siellä haisi pahalle. Uskaltauduin jopa kylmävesialtaaseen. Siellä meitä sitten lillui kolme suomalaista kylmässä vedessä.
Kaiken lillumisen ja lällymisen jäljiltä iho oli oikein pehmeä. Bussimatkan takaisin Tartuun lähinnä torkuin.
Tänään olen lähinnä siivonnut ja siistinyt. Nukuin pitkään, minkä jälkeen lakaisin ja pesin lattian. Meillä ei ole imuria ja muutenkin siivousvälineet on mitä on. Saa nähdä mitä loppusiivouksesta ensi viikolla tulee...
Oon nauttinu tästä kiireettömyydestä aivan valtavasti. On ollut ihanaa vaan tehdä kivoja asioita, ilman että pitäis pohtia mitään vaikeeta. En oo lukenu uutisiakaan kamalammin, mikä on pitäny mielen lähinnä hyvänä. Välillä iskee ikävä Rakkaustoveria, mutta sitä nyt on aina ikävä. Kiirettä tai luottamustoimia taas en kaipaa yhtään.
Ennen tänne lähtöä mulla oli lusikka jokaisessa mahdollisessa sopassa. Olin opiskelijakunnan hallituksessa, järjestöissä, vapaaehtoishommissa ja puoluepolitiikassa. Nyt yritän onkia lusikoita ylös ja miettiä tarkkaan mihin jatkossa lähden mukaan. Muutamasta jutusta olen jo varma, siis että missä jatkan ja missä en jatka ollenkaan, mutta niiden avoimen pohtimisen paikka ei ole tässä blogissa.
Ensi viikon lauantaina on tarkoitus suunnata takaisin Suomeen pariksi viikoksi. Sitä ennen ehtii kuitenkin tekemään vielä muutaman päivityksen tästä kurssista :)
Nägemist!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti