Ronisime

 Eli: kiipesimme

En selvästikään osaa pitää lupauksiani siitä, että päivittäisin tätä blogia ahkerasti. Lohdutuksena alla kuva Suur-Munamäen näkötornista.

Suur-Munamägi tuli tosiaan valloitettua. Reissu oli muuten oikein mukava, mutta sää olisi voinut olla parempi. Aamulla Viljandissa satoi tiskirätin kokoisia lumihiutaleita (olipahan syy laittaa ihanat keltaiset kumisaappaat jalkaan) ja matkalla aurinko oli lähinnä pilvessä. Perillä oli ankean harmaata ja kun pääsimme näkötornin huipulle, tulla kivitti taivaalta rakeita. Urhea suomalais-saksalainen retkikuntamme selvisi kuitenkin reissusta kunnialla.

Tosin Suur-Munamäestä sen verran, että se "suur" siinä edessä on kyllä aika optimistisesti sanottu n. 318 metriä korkeasta mäestä. Ei sillä, että Suomessakaan olisi mitään huimia vuoristoja, mutta mielestäni vähän päälle 300:lla metrillä ei vielä ihan tienaa titteliä Suur. Toisaalta, viron kielessä ei ole omaa sanaa vuorelle, vaan kaikki mäet ja vuoret ovat mägi:ä. 

Mäeltä löytyi myös suuri muna, kuten kuvasta näkyy. Muna kädessä (heh heh, muna, heh...) riekkuu itse allekirjoittanut.

Matkalla oli tarkoitus käydä Võrussa syömässä. Emme olleet kuitenkaan ennakkoon etsineet ravintolaa, joten päädyimme ajelemaan pitkin kaupunkia ravintolan löytämisen toivossa. Lopulta törmäsimme sattumalta aasialaiseen ruokaan erikoistuneen ravintolan kylttiin, joka väitti, että ravintola olisi ollut erään rakennuksen sisäpihalla. Lähempi tarkastelu osoitti, että jos kyseisellä sisäpihalla todella oli jossain ravintola, kukaan meistä ei tahtonut asioida siellä.

Päädyimme ruokailemaan Tartussa, mikä oli tosi kivaa, sillä kävimme vanhassa tutussa Panda Kung Fu:ssa, jonka Kung fu baklazaania (ihan älyttömän hyvää munakoisoa!) minulla olikin jo ikävä. Lisäksi näin EILC:n aikaisia tuttuja, mikä toki lämmitti myös sydäntä.

Päädyimme A:n kanssa pyörimään Tartussa koko illan aina viimeiseen Viljandiin menevään bussiin asti. Tämä oli ehkä virhe, mutta löysin ainakin itselleni uudet kevyemmät kengät. Otin tänne mukaani ainoastaan maiharit, kumpparit ja juoksulenkkarit, sekä varvastossut, koska minulla oli kova luotto siihen, että löydän täältä kivat kesäkengät. Olin oikeassa.

Muuten elämä on ollut aika samanlaista kuin yleensäkin. Koulua, kotona homehtumista, syömistä ja yleistä öhnötystä. Tosin nyt elämäni alkaa vähän vilkastua, kun aloitan koulun oheen työharjoittelun Viljandin kaupungin nuorisotoimessa. Ensi töikseni säntään huomenna kolmeksi päiväksi Tallinnaan auttamaan Tallinn Music Weekin kanssa. Saa nähdä mitä kaikkea muuta pääsen harkan ohessa puuhaamaan. Harkkaohjaajan mukaan moni taho on minusta kiinnostunut.

Yritän ehtiä päivittämään fiiliksiäni ensi viikolla, mutta en lupaa mitään. Rakkaustoveri on tulossa vierailulle ja hummailemme viikonlopun Tallinnassa.

Tässäpä nämä turinat.

Nägemist!

Elu on lill!

Eli "Elämä on ihanaa!" tai kirjaimellisesti "Elämä on kukka!"

Olen nyt noin viikon verran asustellut uudessa kodissa ja täällä on ollut todella mukavaa. Lauantai-iltana minuun meni joku kodinhengetär ja leivoin pojille suomalaista pullaa. Sunnuntai-iltana syötiinkin sitten aitoa italialaista pizzaa, vegaaniversiona, koska B on huipputyyppi.

Muutenkin kalenterin sivut vaan täyttyy ja arkeen tulee koko ajan uusia juttuja. Aloitin vihanhallinta-nimellä kulkevan kurssin, josta saa 3op ja lisäksi saatan kasvaa siinä ohessa ihmisenä. Luennot ovat olleet tosi mielenkiintoisia ja olisi ihan mahtavaa jos tuota opetettaisiin meillä Mamkissa esim. meille yhteisöpedagogeille ja vaikka sosionomeille. Mindfulness ei ole mitään tähän verrattuna.

Lisäksi on ollut hienoa huomata miten paljon viroa ymmärrän ja että kehitys jatkuvasti. Kaikki vihanhallinnan diaesitykset ovat viroksi ja opettajan englannintaito on vähän sinne päin, mutta olen oppinut uusia sanoja ja viroa on yllättävän helppoa lukea. 

Aiempien kirjoitusten perusteella on saattanut syntyä kuva, että tänne ei kannata tulla vaihtoon, mutta se ei todellakaan pidä paikkaansa. Alun kuoppaisuus on saanut arvostamaan sitä tasaista tylsyyttä, kun kaikki menee ihan hyvin. Lisäksi täältä pitäisi tulla mukaan ainakin 30op edestä opintoja, vaikka työmäärä ei ainakaan vielä ole ollut kovin suuri.

Koti-ikävä ei varsinaisesti ole vielä iskenyt, Rakkaustoveria on aina ikävä, eli sitä ei lasketa. Lisäksi olen löytänyt Yle Areenasta mahtavia ohjelmia, joita olen katsellut. Tänään riemua herätti se, että Ville Haapasalon "Jäämeri 30 päivässä"-sarja on katseltavissa areenasta.

Olen myös alkanut suunnitella sitä "mitä syön täällä Virossa"-postausta, josta jossain jo mainitsinkin. Viljandi on kokoonsa nähden yllättänyt minut hyvällä tarjonnallaan, tosin en ole vielä kertaakaan syönyt ulkona.

Kevät tulee täällä kohisten. Selitin tänään Skypessä Rakkaustoverille miten innolla odotan haikaroiden paluuta, jotta pääsen bongailemaan niitä. Aurinko on muutamana päivänä paistanut todella kauniisti. Jos sunnuntaina on yhtä hyvä ilma kuin tänään, aion toteuttaa suunnitelmani kaupungilla kuljailusta ihania puutaloja kuvaten.

Huomenna olisi tarkoitus kiivetä Viron korkeimmalle "vuorelle" Suur-munamäelle, joka on hurjat 318 metriä merenpinnan yläpuolella. Tältä seikkailulta on tarkoitus laittaa kuvia tännekin.

Siihen asti, nägemist!

Uus elu uues kodus

Eli "Uusi elämä uudessa kodissa."

Pari viime viikkoa on ollut aikamoista säätöä ja hampaiden kiristelyä, mutta nyt kaikki on mainiosti, eli paremmin kuin hyvin.

Kyrsiinnyin asuntolaelämään ja menin viime viikon perjantaina avautumaan paikalliselle kv-koordinaattorille, että en enää jaksa nurkassa kuorsaavaa vuorokausrytmitöntä kämppistäni, mutta en tiedä mitä tekisin, kun ei tilanne ole kenenkään vika.

No, kv-koordinaattori kertoi minulle talosta, jossa on asunut vaihtareita ja ulkomaalaisia vapaaehtoistyöntekijöitä. Menin jo samana iltana katsomaan paikkaa ja ihastuin ikihyvikseni. Huone oli tilava, yhteiset tilat siistit ja vuokra sopiva (150€/kk sisältäen aivan kaiken, eli veden, sähkön, netin, petivaatteet jne.) joten päätin tarttua tilaisuuteen.

Sunnuntaina kävimme ystäväni A:n kanssa Tallinnassa. Toin sieltä mukanani hyvien ideoiden ja hyvän mielen ohella soijanakkeja ja leivän päälle laitettavia vegeleikkeleitä, joista erityisesti "taimne suitsuvorst" niminen "savumeetvursti" on aivan liian hyvää ollakseen totta.

Maanantaina oli Viron itsenäisyyspäivä. Onnistuin välttelemään kaikkia juhlallisuuksia nukkumalla pitkään ja vetkuttelemalla sisätiloissa, koska vietin eräänlaista lisäsunnuntaita, koska koko sunnuntaipäivä meni Tallinnassa Anarhismi koolin merkeissä. Tein itseäni viihdyttääkseni sushia, mikä onnistui hyvin ja maistuikin hyvältä. Täytyy tehdä toistekin.

Liputtaminen täällä on hoidettu näppärämmin kuin Suomessa. Lipputankojen sijaan talojen julkisivuissa on telineitä, joihin valmiiksi varressa kiinni oleva lippu (joka ei myöskään ole yhtä iso kuin lipputankoon vedettävä lippu) tyrkätään. Mielestäni paljon helpompaa kuin lipun hinaaminen salkoon ja taittelu jälkikäteen. 

Tiistaina kävin capoeira-treeneissä. Oli ihanaa päästä takaisin treenaamaan, ensi viikolla sitten uudestaan!

Keskiviikkona ja torstaina raahasin kaikki tavarani asuntolasta uuteen asuntoon, joka on toisella puolella kaupunkia. Toki näin pienessä kaupungissa mikään välimatka ei ole pitkä. Tapasin keskiviikkona myös ensimmäistä kertaa toisen tulevista kämppiksistäni, italialaisen vaihtarin, B:n, joka opiskelee jazz-musiikkia Kulttuuriakatemiassa. Oli ihanan voimaannuttavaa kuulla, että en ollut ainoa, jota vitutti se, että kaikki tuntui olevan vähän sinne päin tehtyä ja kouluhommat takkuavat. Heitettiin yläfemmat. Torstaina tapasin myös toisen kämppikseni, saksalaisen vapaaehtoistyöntekijä F:n. Sain myös kutsun tulla hengailemaan Romaan-baariin, joka osoittautui parhaaksi paikaksi ikinä. Saatan ottaa sieltä muutamia valokuvia tulevaisuudessa.

Sosiaalinen elämäni on kasvanut huomattavasti muuton johdosta. Olen tutustunut uusiin ihmisiin, jotka ovat pyytäneet minua mukaan paikkoihin. Tähän mennessä olen vain istunut asuntolassa ja roikkunut Facebookissa. Romaanissa tapasin myös A:n ja L:n, jotka ovat myös vapaaehtoistöissä Viljandissa. A:n kanssa kävin eilen kaupungillakin. Uskaltauduin vihdoin Rohelise Maja Kohvikiin kahville (paikallinen eko-kahvila/-kauppa, tosin kahvilan vegetarjonta aika huono) ja yllätyin positiivisesti, sillä kahveja saa soijamaidolla. Harmi vain, ettei kahvin kanssa ole nautittavaksi kuin speltti-suklaakeksejä, jotka maistuvat, no, sanotaan vaikka että terveellisiltä.

Kunhan saan huoneeni siistittyä ja kouluhommat pyörähtävät käyntiin, yritän alkaa päivittää tätä blogia aktiivisemmin. Toisaalta nyt onkin mukava päivittää, kun on jotain positiivistakin sanottavaa.

Nägemist!